Madeleine Onne ohjaa työssään nuoria tanssijoita. Madeleinen kanssa Abigail Sheppard. Kuva: Stefan Bremer
Mikä on Helsingin kansainvälisen balettikilpailun merkitys kansainvälisesti?
Kilpailulla on erittäin hyvä maine: sekä nuoret kilpailijat että heidän vanhempansa kokevat olonsa turvalliseksi. Ei vain siksi, että sekä Suomi ja Helsinki ovat ylipäänsä turvallisia paikkoja maailmassa. Myös koko kilpailu on hyvin järjestetty ja nuorten viihtyvyydestä pidetään hyvää huolta. Oopperatalossa on riittävästi harjoitussaleja, asumisesta on pidetty huolta ja myös tuomaristo on korkeatasoinen. Olemme koko kilpailun ajan Oopperatalossa, mikä on kansainvälisestikin poikkeuksellista!
Mitä kilpailu merkitsee osallistujille?
Merkitys on nykyään suuri: tanssijoille on tärkeää tulla nähdyksi, eikä yksistään tuomariston silmissä. Useimmiten kilpailussa hyvin menestyvät saavat myös kiinnityksen johonkin ryhmään. Kun itse olin tuomariston jäsen vuonna 2012 ja edustin Hong Kongin balettia, tarjosin sopimusta seniorisarjan voittaneelle Candice Adealle.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin kilpailuun valmistautuminen. Sitä työtä ei kukaan voi koskaan ottaa pois näiltä nuorilta. On paljon inspiroivampaa saada työskennellä valmentajan kanssa jotain tavoitetta kohti kuin vain harjoitella ilman päämäärää.
Nykyajan nuoret ovat myös niin fiksuja, että he kasvattavat kilpailun aikana omia verkostojaan, ja monet näistä uusista suhteista säilyvät koko elämän ajan.
Entä millainen merkitys kilpailulla on Helsingin kaupungille?
Olen työskennellyt useassa maanosassa ja kaupungissa ja olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kiinnostus kulttuuria kohtaan on Suomessa poikkeuksellisen suuri. Tästä on hyvä esimerkki nämä Töölönlahden ympärillä olevat lukemattomat upeat kulttuurirakennukset.
Näinä inklusiivisuuden aikoina, kun haluamme hälventää rajoja kulttuurien tai kielten väliltä on tällainen kilpailu loistava mahdollisuus. Kilpailun painopiste on siinä, että olemme kaikki samanlaisia kielestä, kulttuurista, uskonnosta tai ihonväristä riippumatta. Tämä on arvokasta niin Suomelle kuin Helsingille.
Voiko taiteessa kilpailla?
Eihän se oikeastaan ole mahdollista (hymyilee). Mutta joitakin asioita voi kuitenkin mitata. Voi mitata selviääkö tanssija teknisistä tehtävistä: se osuus on oikeudenmukainen ja verrattavissa vaikka luisteluun tai korkeushyppyyn.
Mutta näiden mitattavien asioiden lisäksi tulee taide, jonka arvioiminen on tietysti kovin yksilöllistä. Tuomariston jäsenet edustavat monia eri maita ja heistä jokaisella on paljon kokemusta sekä ammattitaitoa. He eivät aina etsi valmista tuotetta vaan sitä potentiaalia, mitä nuorissa tanssijoissa on. Siksi myös taiteessa voi kilpailla: voidaan löytää lahjakkuuksia, jotka muuten eivät tulisi nähdyiksi.
Ja nämä nuoret voivat saada tilaisuuden työskennellä uudessa balettiryhmässä tai -oppilaitoksessa, joka ei olisi ollut mahdollista ilman kilpailua.
Onko tällaisilla kilpailuilla tulevaisuutta?
Me ihmiset olemme sellaisia, että haluamme kilpailla ihan kaikesta. Televisio-ohjelmissa kilpaillaan jopa siitä, kuka rakastuu kehen. Haluamme voittajia ja tähtiä. Eikä saa unohtaa, että kaikki ovat työskennelleet tavoitettaan kohti, eli kukaan ei häviä. Tärkeintä ei ole voittaminen.
Teksti: Heidi Almi
Madeleine Onne sekä 2016 kilpailuvoittaja Yimeng Sun ja hänen kanssaan Lucas Jerkander. Kuva: Stefan Bremer