Helsingissä järjestetään kesäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien kansainvälinen balettikilpailu, nyt jo yhdeksättä kertaa. Mutta voiko taiteessa kilpailla? Kysyimme asiaa Minna Tervamäeltä, baletissa uransa tehneeltä tähtitanssijalta, joka työskentelee nykyisin tanssin moniammattilaisena ja koreografina.
Lähtökohtaisesti taiteessa ei kilpailla sentein tai maalein. Siksi taidekilpailujen tulokset eivät ole absoluuttinen totuus. Eikä menestys kilpailussa välttämättä korreloi tanssijan tulevaan uraan.
– Kyse on siinä hetkessä tapahtuvasta lyhyestä suorituksesta, johon ei sisälly koko baletin kirjoa eikä rooleja. Totta kai kilpailu antaa kuvan osaamisesta, mutta se on eri asia kuin mitattavissa oleva suoritus. Mukana ovat aina henkilökohtaiset tykkäämiset ja tulkinnat, niin kuin kilpatanssissakin. Arvostella voi sovituin perustein, mutta paljon jää mieltymyksien varaan, Tervamäki pohtii.
Silti kilpailut ovat tanssin ammattilaisesta tapahtumana kiinnostavia, sillä kilpailussa pääsee aistimaan räjähtävää nuorta energiaa ja innokkuutta.
Nuorelle tanssijalle kilpailut ovat hyvä kehitysprosessi. Hän tekee töitä selkeän päämäärän eteen ja harjoittelee kilpailua varten isoja rooleja, joita hän ei aivan heti pääse esittämään missään ammattibaletissa.
– Kun nuorena kilpailin, harjoittelin Prinsessa Ruususen ja Joutsenlammen tärkeitä kohtauksia kilpailuihin. Kun niitä sitten myöhemmin esitti, ne olivat jo kehon muistissa. Kilpailu oli tärkeä prosessi, joka tarjosi henkilökohtaista valmennusta ja ohjausta, Tervamäki kertoo.
Kilpailut avaavat osanottajille myös tilaisuuden seurata muita tanssijoita ja tutustua heidän kauttaan tapoihin toimia lajissa muualla maailmassa.
– Kilpailuissa inspiroidutaan, verkostoidutaan ja ystävystytään, vaikka keskenään kilpaillaankin.
Teksti: Marita Kokko
Kuva: Susan Tuulosniemi